torstai 4. elokuuta 2016

Stephen King - Herääminen


''Ja kaikki tarvitsevat elämäänsä ihmeen tai parikin, jotta tietävät, että elämä on muutakin kuin pitkä taival kehdosta hautaan. Jamie, haluaisitko nähdä vielä toisen ihmeen?''

Olen jumissa. Lukeminen on jäänyt viime aikoina monista syistä vähäiseksi, kuten myös koko kirjablogien seuraaminen. Mihinkään kirjaan tarttuminen on takkuillut ajatusten pyöriessä liikaa tässä maailmassa. Haluaisinkin oikeastaan pakoon tarinoiden vietäväksi. Mutta ny vaan ei pysty.

Tämänkin kirjan, Stephen Kingin Heräämisen lukemiseen meni varmaan likemmäs kuukauden verran. Vaikkei lukukokemus ollutkaan odotusten mukainen (Ehkä vaadin lemppari kirjailijaltani suunnattomia? Ehkä mikään tarina ei vie mennessään?), kirja oli kuitenkin lukemisen arvoinen ja sillä oli sanoma, jolle voin nyökkäillä.

Herääminen on uudempaa Kingiä, julkaistu 2015. Tarina alkaa 60-luvulta, jolloin vaahtosammuttimen kokoinen Jamie tapaa ensimmäisen kerran kotikylänsä uuden, karismaattisen pastori Charlesin. Heidän välilleen muodostuu välittömästi ainutlaatuinen ystävyys ja luja side. Charles on kiinnostunut ''salaisesta sähköstä'', josta uskoo pystyvänsä valjastamaan ihmeitä; parantamaan sairauksia, poistamaan riippuvuuksia. Ja ehkä jopa selvittämään, mitä sieluillemme tapahtuu kuoleman jälkeen.

Sitten pastori kokee musertavan menetyksen, hylkää uskonsa ja katoaa kylästä. Jamie elää aika tyypillisiä teini-ikäisen vaiheita ensirakastumisineen, löytää kutsumusammattinsa ja jatkaa elämäänsä. Vuosien kuluttua Jamie ja pastori kohtaavat uudelleen. Jamiestä on tullut pahan luokan narkomaani ja Charlesista markkinoita kiertelevä ihmeparantaja ja showmies. Jamie tarvitsee apua, mutta pastori vaatii kovia vastapalveluksia Jamielta.

Pidin tarinaa kiehtovana takakannen perusteella ja ensimmäinen lause nappasi mennessään: ''Ainakin yhdessä mielessä elämä muistuttaa elokuvaa...''

Pastori on huikea hahmo. Heti ensikohtaamisesta osaa aavistella, että tässä miehessä on jotakin vinksallaan. Charles synkkeni kirjan edetessä ja muuttui täysin; kylän nuoresta sydänkäpysestä pahaksi ukonkäppyräksi. Hieno sekoitus pastoria ja hullua tiedemiestä!

Päähenkilöjä yhdistää kuolema ja menetys. Jamie ja Charles molemmat menettävät rakkaitaan ja kuolemasta tulee pakkomielle, ainakin pastorille. Kuolema on ehdottomasti näkyvin teema, josta King jalostaa sanottavansa.

Luin mielenkiinnolla vielä Jamien nuoruuden ja varhaisaikuisuuden vaiheista, mutta mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän tylsistytti. Loppuratkaisu on kyllä pelottava, kuten takakansi lupasi, mutta ei tarinallisesti, vaan enemmänkin ajatuksen tasolla. Sadistisiin muurahaisiin nimittäin törmättiin jo Kuvun Alla, ei mikään yllättävin käänne. Pidän kyllä siitä, että Kingin kirjat muodostavat oman maailmansa ja että hahmot ja paikat elävät useissa tarinoissa, mutta odotin jotakin enemmän. Lopetus jotenkin lässähti. Mutta kyllä, Kingin luoma kauhukuva kuoleman jälkeisestä elämästä pistää miettimään. Entä jos se tosiaankin on jotakin kamalaa ja aivan odottamatonta? Miettiikö ihminen aivan liikaa sitä mihin polku päättyy? Pitäisikö miettiä vain tätä elämää?

Herääminen päättyy aika samanlaisiin tunnelmiin ja mietteisiin mitä Mustan Tornin matka. Ihmisen kova tiedon jano ei ole aina hyväksi. Sillä ollaan päästy kehityksessä kyllä pitkälle, mutta kaikkien verhojen taakse ei pitäisi kurkistaa.


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Sisko Istanmäki - Liian paksu perhoseksi



Liian paksu perhoseksi tuli luettua juuri sopivaan kesäiseen väliin. Se on nopealukuinen ja suloinen kirja, joka on ylistys erilaisuudelle ja tavalliselle, ihanalle arkiselle aherrukselle. Se ei kuitenkaan ole höttöä hömppää, vaan herätti paljonkin ajatuksia. Suloisuudesta huolimatta en ihan kaikelle tässä lämmennyt.

Kirjan päähenkilö on monin tavoin epäsovinnainen Kaisu. Hän ei ole naisihanteita vastaava tyttönen, vaan roteva, vahva ja uskalias. Tarinan alkaessa Kaisu on vasta parikymppinen ja asuu äitinsä kanssa. Kaisu näkee työpaikkailmoituksen kauppa-apulaisen paikasta ja muuttaa tuntemattomaan kylänpahaseen Ruutinojaan unelmoiden pulahduksista järviveteen työpäivien päätteeksi. Perille päästessään Kaisu järkyttyy uuden työpaikkansa siivottomuudesta, mutta sitäkin enemmän kauppias Ernin sukulaisilta saamastaan nihkeästä vastaanotosta.

Kylä ja kauppa ovat molemmat konkurssin partaalla. Maailma elää murroksessa ihmisten muuttaessa kaupunkiin - tai Ruotsiin. Pienet kyläkaupat joutuvat ahtaalle ja byrokratia alkaa jyllätä terveyslautakuntien ynnä muiden vaatiessa lihojen leimaamista ja muuta. Nuorisostakin tulee rääväsuisempia räkänokkia. Arjen aherruksessa Erni ja Kaisu hiljalleen rakastuvat ja elävät aika tavallista, mutta loppupeleissä ihanaa elämää, jonka suoria ja mutkia tarinassa seurataan.

Yksi suurimmista teemoista on erilaisuuden hyväksyminen ja sukupuoliroolien kliseiden murtaminen. Kaisu on rakastettavan samaistuttava hahmo, samaten heiveröiden Ernin voimattomuuden tunteita pystyi lukiessa myötäelämään. Mies on ällistyttävän poljettavissa äitinsä ja siskonsa toimesta vuodesta toiseen. Raivon tuntein luin myös Kaisun ainoan ystävän, lestadiolaisen Annan, alistuneisuudesta. Uusi vauva joka vuosi, ei omaa rahaa, totaalinen riippuvuus itsekkäästä aviomiehestä ja valehymyn väkerrys olosuhteiden pakosta.

Kirja nostaa teemoja hienosti esiin, mutta tarinan lopetuksen juonikuvio sotii omaa moraaliani ja mielestäni ihan itse kirjankin teemoja vastaan. Kaisu lyö Erniä, pari palaa yhteen ja jatkaa kesken jäänyttä arkeaan happily ever after. Naisen lyöminen on tuomittavaa, eikö muka miehenkin? Heikompien tai ylipäätään kenen tahansa kimppuun käymisen tulisi olla tuomittavaa. En pystynyt nielemään tätä ratkaisua, enkä nauttimaan viimeisistä sivuista siten miten kirjan herttaisesta ja puhuttelavasta alkupuoliskosta.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Esa Sariola - Tiedän mitä ajattelette



Tiedän mitä ajattelette - Kirjoituksia miehestä, naisesta, elämästä on kokoelma Esa Sariolan vuosina 1987-2003 julkaistuista lehtiartikkeleista. Pidempi nimi kertoo oleellisimmat aihepiirit, sukupuolten ja ylipäätään ihmisten vuorovaikutuksen. Sariola osaa kirjoittaa arjessa tunnistettavista tilanteista kiehtovasti ja osaa järkeistää asioita hauskoin sanoin. Useimmissa teksteissä on kieli poskella, mutta joukosta löytyy pari vakavampaakin tekstiä. Sariola osaa perustella hyvin mm. sen miksi lapsen kurittaminen on väärin.

Kirja on jaettu osiin aihepiiriensä mukaan. Näitä ovat mm. Siivous ja maailmanloppu, Mies nainen muu mikä ja Jokainen oma jalkapallonsa. Koska tuoreimmatkin tekstit ovat ilmestyneet liki viisitoista vuotta sitten, mukana on yesterday's-paper-tells-yesterday's-news-ajankohtaisuutta eli menneiden vuosien puheenaiheita ja uutisia. Kaikista en oikein päässyt jyvälle, että mihin Sariola viittaa. Tämä ei kuitenkaan lannista lukemista, sillä enimmäkseen Sariola kirjoittaa asioista, jotka kestävät aikaa. Mielenkiintoni alkoi vasta loppupuoliskolla herpaantumaan,  kun tekstien aiheista tuli sekalaisempia. Löytyi ufotutkijaa, urheilua ym.

Psykologina ja tietokirjailijana Sariola on mielestäni parhaimmillaan omilla vesillään. Parisuhteesta, seksistä ja ihmissuhteista hän osaa kirjoittaa napakasti ja samaistuttavasti. Provosoivastikin! Tähän kirjaan tartuin tykästyttyäni viime syksyllä lukemaani Miehelle kuuluu kaikki. Kärkästä ja hauskaa tekstiä sekin.

















keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Unpopular bookish opinions haaste




Kiitos riitta k tästä haasteesta!

Säännöt menevät näin:
1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et?
Lokki Joonatan on jäänyt mieleen piiiitkästyttävänä. Kaikki muut eivät siitä pidä, mutta jonkinlaiseksi klassikoksi sekin on luokiteltu. Yliarvostettu.

2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä?
Monet tuntuvat inhoavan Amerikan psykoa. Se on kuvottava ja turruttava, mutta ihastuin kaikesta huolimatta. En ole ikinä lukenut mitään lähellekään sen tyylistä. Patrick on hyvin rakennettu murhaajajuppi, jonka kanssa lukija jakaa arjen aherrukset ja yön mylvinnät. Kirjan huumori ja sen sisältämä kritiikki on ihanan ilkikurista!

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
En keksi yhtäkään kolmiodraamaa.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty?
Tarina, sanoma ja kieli merkitsevät enemmän kuin genre. Harvemmin valitsen kirjaa nimenomaisesti genren perusteella. Mutta, mutta. Harlekiinit ja Nora Robertsin ''parinmuodostusromaanit'' eivät kiinnosta pätkän vertaa.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
Yllättävän vaikeita nämä kysymykset.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et?
Varmaan se aiemmin mieleen pompahtanut Roberts, Nora. Suuret venäläisen kirjallisuuden partasuutkin ovat jääneet aina kesken. Leo Tolstoit ja Dostojevskit.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
Vareksiin ei kiinnosta tutustua. Olen muodostanut epäsuotuisan mielipiteeni leffamainosten perusteella.

8. Kirja, joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Taru Sormusten herrasta lukemiseen meni vuosi. Vähän niin kuin oppitunti siitä taas, että ei kannata kahlata vastavirtaan...Elokuvat sen sijaan ovat lumoavia! Varsinkin Sormuksen ritarit.

Haastan seuraavat:

Kirja ja kuppi kuumaa rose86
Vinopino kirjoja Lotta
Narseskan kirjanurkkaus narseska

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Blogger recognition award


Sain mukavan palkintohaasteen Unelmien aika-blogin Katriinalta. Kiitos!

 Ohjeet palkituille:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Aloitin bloggaamisen viime vuoden keväällä. Olin seurannut aiemmin ahkerasti muoti-, ruoka- ja lifestyleblogeja. Kirjablogien maailmaan tutustuin oikeastaan vasta perustettuani Mustelumon. Blogia aloin kirjoitella elvyyttääkseni nuoruuden lukemisharrastuksen ja vaihtaakseni ajatuksia kirjoista. Ilokseni olen reilun vuoden aikana huomannut saavani bloggailusta paljon iloa. Kirjavinkkauksia olen saanut niin paljon, että nykyisin on lainapähkäilyn sijaan valinnanvaikeus ja kirjoittaminenkin on vienyt mennessään.

Mitä vinkkejä antaisin aloittelevalle bloggaajalle? Koen itsekin olevani vielä aloittelija, olenhan tehnyt tätä vasta vuoden ja kuitenkin vähän vaihtelevalla postaustahdilla. Haen omaa tyyliäni niin kirjoittamisen kuin ulkomuodonkin suhteen. Mutta kyllä tässä jotakin on opittu.

1. Kaikkein tärkeintä on pitää homma hauskana. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tietääkseni kukaan ei ole kirjablogin pitämisestä tehnyt päivätyötä itselleen. Blogin pitäminen on harrastus. Vapaa-ajan vietteiden kuuluu olla rentouttavia ja nautinnollisia, antistress-aluetta! Opiskelussa, työelämässä ja muissa elämän haasteissa riittää ihan tarpeeksi stressattavaa. Postaustahdin vaihtelusta ei tarvitse huokailla. Tämä on yksi osa-alue elämästä, johon kuuluu paljon, paljon muutakin. Perhe, parisuhde, ystävät, työ, lemmikit, muut harrastukset jne. Päivittäminen niin ja niin monta kertaa viikossa tai kuukaudessa ei ole mikään velvollisuus.

2. Nasevan nimen keksiminen erottaa massasta. Itse en ollut perehtynyt kirjablogeihin aloittaessani, joten ajattelin Mustelumon olevan erikoinen. Ajan myötä huomasin toisin. Muste-sanan sisältäviä blogeja nimittäin löytyi useampikin. Noh, en siis ole kovin erikoinen, mutta siitä huolimatta pidän nimestä. Hauduttele siis eri vaihtoehtoja pidempään ja katsastele muiden keksintöjä.

3. Tee blogin ulkoasusta omaa silmääsi miellyttävä, mutta ota huomioon myös blogissa vierailevat. Tee ulkoasusta simppeli. Erityisen tärkeää on helppolukuisuus! Olen törmännyt muutamaan blogiin, joissa tekstiasu on ollut hirveä. Pieni fontti tai koukeroiset kirjaimet eivät houkuttele lukemaan, vaikka sisältö olisikin kohdillaan.

4. Ole aktiivinen ja sosiaalinen. Lisää lukulistallesi kiinnostavia blogeja, lue päivityksiä ja käy kommentoimassa. Tämä ei ole vaikeaa, sillä muiden päivitykset herättävät usein ajatuksia ja ideoita.

5. Klisee, tiedän, mutta: Ole oma itsesi. Kirjoita siitä mikä sinua todella kiinnostaa, kirjoita omalla tyylilläsi, anna persoonasi näkyä niin tekstissä kuin ulkoasussakin.

6. Mieti kuvia. Googlesta voi etsiä omaan käyttöön sopivaa materiaalia, mutta tässä kohtaa on pidettävä mielessä tekijänoikeudet. (Klikkaile googlessa: Kuvahaku --> Hakutyökalut --> Käyttöoikeudet -->.) Valitettavasti käyttöoikeuksien suhteen vapaita kuvia ei ole kuin kourallinen verrattaessa perushakuun, mutta hakusanoja pohtimalla ja penkomalla voi tehdä löytöjä. Itse käytän enimmäkseen itse kuvaamiani kuvia, mutta myös googlen löytöjä.

7. Pengo bloggeria. Itse perehdyin ensimmäiseksi tähän bloggerin kirjoitusohjelmaan ja näpertelin ulkoasun kanssa. Etsimmällä ja kokeilemalla ne halutut asiat löytyvät. Itsehän en ole mikään atk-velho. Yhtenä päivänä pläräilen eri säätöjä mielenkiinnolla, toisena nousee savu korvista. Aina sen sijaan on mielenkiintoista seurata tilastoja! Mitkä ovat suosittuja tekstejä, mistä ja millä hakusanoilla ihmiset ohjautuvat blogiin. Esim. viime viikolla huomasin jonkun löytäneen blogiini hakusanoin ilmainen, siitetään, väkisin. Mitäköhän on mahdettu hakea ja miten ohjaus on osoittanut Mustelumoon? Google on ihmeellinen.

8. Haluatko esiintyä omalla nimelläsi vai olla anonyymi? Olemmehan internetissä.

9. Maltti. Se on valtti. Lukijoita ei tule heti ryminällä kahtasataa, joten kannattaa vain keskittyä löytämään oma tyyli, seurata muita blogeja ja kehittää omaa suuntaansa ja miettiä väyliä, joista lisätä näkyvyyttä.



Haastan seuraavat:
Lukupino Simo
Toinen todellisuus Nadia
Hurja hassu lukija Jassu
There's no such thing as too many books Minna
Lähettäkää minulle kirjoja Timo
Satun luetut Satu
Hyönteisdokumentti hdcanis
Mari A:n kirjablogi Mari a
Pikkurilli Tuija
Kaiken voi lukea! Jori